Eilisellä rapukierroksella kävimme ostamassa itsellemme (minulle ja isälle) kierroksen lasipohjaveneessä (14 €). Tänään on viimeinen päivä, kun veneeseen on mahdollista päästä, sillä huomenna se lähtee telakalle maalattavaksi.
Lähdemme siis aamupalan jälkeen isän kanssa alas satamaan tapaamaan vaaleaa suomalaista rouvaa. Hän ohjaa meidät veneelle, jonne laskeudumme ramppia pitkin. On laskuveden aika, joten laivat kelluvat alhaalla.
Ajamme satamasta ulos emmekä näe muuta kuin sameaa vettä. Meinaamme jo menettää toivomme kalojen näkemisestä, kun huomaamme pohjan kivet. Kivien välissä uiskentelee pieniä kaloja. Jatkamme matalikkoa eteenpäin ja yhtäkkiä kalaparvi ympäröi laivan. Henkilökunta auttaa sen verran, että heittää leivänpaloja (normaalia kalanruokaa turistikohteissa...) kaloille.
Parvessa on kolmenlaisia kaloja: särjen näköisiä pieniä sinttejä, korkeita, hopeanhohtoisia, joilla pyrstön tyvessä musta piste sekä korkeita haarapyrstöisiä, joilla kyljessä mustia viivoja. Koitamme kysyä, ovatko kalat syötäviä, mutta emme saa siitä oikein selvää.
Teemme kaarroksen myös toisessa satama-altaassa, siinä, mistä urheilukalastajat lähtevät. Siellä on suuria parvia ihan pieniä, suippopyrstöisiä kaloja, samoja, joita näimme jo ensimmäisessä pysähtymispaikassa.
Kaloja oli mukava käydä meren alta katsomassa, vaikka hienompiakin vedenalaisia maisemia on muualla nähty. Koralleja ei tässä rannassa ole ollenkaan, vaan pohja näyttää leväisiltä kiviltä.
Tämän päivän "urakka" on nyt tehty, joten on aika siirtyä altaalle lepäämään :-) Äiti ja isä laittavat kahvia itselleen, mutta minulle ei nyt kuuma juoma maistu. Aurinko sensijaan maistuu hyvinkin, joten nyt kynä pois ja lehtiö laukkuun. On aika rentoutua ja lämmittää itsensä talven varalle!
Asuntoasioita on pitänyt taas miettiä hetki. Huvikummun välittäjä soitti ja kertoi toisen ostajaehdokkaan saaneen työtä Tampereelta, joten asunto on taas aktiivisesti kaupan. Käsitin, että myyjä on nyt valmis neuvottelemaan hinnasta. Nyt täytyy miettiä asia uudestaan... onneksi on koko viikko aikaa. Kerroin välittäjälle, että asuntoasia on edelleen akuutti, mutta että olen nyt lomalla ja Suomessa taas lauantaina.
Oman talon rakentamisen olen käytännössä jo unohtanut, niin iso homma se kuitenkin on. Vanhan, pienen talon (joita on nyt muutama Ryttylässä myynnissä) voisi tietysti hankkia, mikäli sellaisen saisi järkihintaan. Huvikumpu kuitenkin kaivertaa mieltä, joten päätös sen suhteen on tehtävä ensimmäisenä. Ainoa arveluttava asia siiinä on se, että taloyhtiössä on kolme osakasta. Mikäli kaksi omistajista haluaa jotain, mihin ei ole itse valmis satsaamaan, ei hankalalta tilanteelta voi välttyä.
Paikkana Huvikumpu on kuitenkin niin hieno ja soisi arkeen mahdollisuuksia rentoutukseen ja rauhaan. Järvi on lähellä ja veneen saisi muutaman sadan metrin päähän joen rantaan, josta voisi soutaa pienelle järvelle. Tällaista mahdollisuutta minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Uskon, että järvellä arjen huolet väistyvät ja levon saisi, vaikka ei kauas Suomen maasta lähtisikään. Toisaalta asunto on niin "halpa", että siinä asuessaan olisivat taloudelliset mahdollisuudet ihan eri luokkaa ja halutessaan voisi hyvinkin matkustella. Asunnon voisi hyvin jättää muutamaksi viikoksi tyhjilleen, mikä ei välttämättä vanhassa talossa olisi helppoa tehdä.
Nyt täytyy vain rauhassa miettiä tilanne ja tehdä päätäkset matkan jälkeen sen mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti